Kävimme tänään eläinlääkärissä. Aamulla poistin Vimman silmästä rähmää ja samalla saatoin aiheuttaa sen, että vilkkuluomi pullahti esiin.

Varasin Akuuttiin ajan ja sainkin sen puoli kahden kieppeille. Tulin iltapäivällä kotiin kymmentä minuuttia ennen varattua aikaa ja yllättäin silmä olikin palautunut itsestään normaaliksi. Mutta koska aikaa ei enää voinut perua, menimme eläinlääkäriin ja hyödynsin sen ottamalla samalla virallisen sydänkuuntelun (tulos: normaali). Saimme samalla eläinlääkäriltä varmuuden vuoksi antibioottikuuria varten reseptin, jonka voimme käyttää, jos joskus viikonloppuna tai iltana tapahtuu vastaavaa. Vilkkuluomen pullahdus ei estä sunnuntain näyttelyä.

Seuraavaksi ote Terry Pratchettin kirjasta "Pojat urhokkaat", joka kuvaa hyvin yhtä tapahtumaa eläinlääkäriaseman odotushuoneessa:

Jälleen kerran häneen teki synkänpuoleisella tavalla vaikutuksen se tapa, jolla Rust hoiti ongelman. Hän hoiti sen teeskentelemällä, ettei sitä ollut olemassakaan.

Eläinlääkärissä näin, kun yhden pariskunnan iso, musta pystykorvainen uros merkkasi seinänvierustaa ja lattian rajalla olevia myyntiartikkeleita. Odotin vuoroani ja sanoin miehelle:

"Hei mies, sun koira merkkaa."

** pieni hetki **

"Hei punatakkinen mies, sun koira merkkaa."

** pieni hetki **

"Hei punatakkinen mies, sun koira merkkasi!"

** pieni hetki ja mies kävelee pois **

Kävelen naisen luo, joka oli maksanut kai kyseisen koiran eläinlääkärinmaksun ja sanon:

"Hei nainen, sinun koira merkkasi tuohon oven viereen."

Nainen kävelee pois.