Tänään illalla tuli kiinteä todiste siitä, että Rommin vatsa on kunnossa. Olin antanut Rommille ruokaan sekoitettua Aptuksen Tehobaktia. Tehobaktin tuoteselostuksessa kerrotaan, että se sisältää maitohappobakteereja, merilevää, hivenaineita ja laktoosia 30%. Minkäköhän takia kyseisessä tuotteessa on niin paljon laktoosia? Sekä minä että kissat eivät välttämättä hajota laktoosia ja siten laktoosihan voi ylläpitää vatsan löysyyttä. Lopetin tehobaktin antamisen lauantaina ja sen jälkeen Rommi on syönyt vain raksuja ja vettä. Mut enivei, Rommi on todistetusti jälleen terve. Kikkareen jälkeen mies kommentoi "upeaa, että enää ei tarvitse ajatella jätöksiä". Rommin asioinnin jälkeen toinen on kopannut kissan kiinni, sitten kissa kainalossa olen pessyt sen ja miekkoiseni on kuivannut pyyhkeellä. Ripuloivan kissan hoito on opettanut tiimityötä.

Lauantaina vaihdoimme illalla yhdeksen jälkeen olohuoneen järjestystä. Mieskin ystävällisesti siirteli kiipeilypuuta paikasta toiseen ja kiristi löystyneet ruuvit (kiipeilypuusta). Nykyinen kiipeilypuun sijainti on oikein hyvä ja puu on tukevampi kuin koskaan aiemmin (kesällä kokosin sen itse, mikä vaikutti työn laatuun). Rommi viihtyy erittäin hyvin kiipeilypuun korkeimmalla tasolla ja torkkuu siellä tyytyväisenä.

Kunhan saan käsiteltyä kylppärin kivilattian suoja-aineella pesen Rommin. Ainakin lauantaina tyttö haiskahti pahalta. Olin eilen valokuvaaja/koiramalliassistenttina neljä viikkoa vanhoille cavalier pennuille. Nuuhkin siellä paria pentua (otin oikein kunnollisen lähikontaktin ihan ihoon kiinni) ja ne tuoksuivat paljon paremmalle kuin Rommi, vaikka nekin kakkovat ja pissailevat ihan miten sattuu.

Rommi köllöttellee rennon näköisesti puussa. On se söötti.

Ehkäpä seuraavassa blogikirjoituksessa aiheena on jokin muu kuin kakka? Tai sitten jatkan aiheesta ja analysoin sitä tarkemmin "kakka ja sen merkitys lemmikkiä hoitaessa ja kakan vaikutukset parisuhteeseen?".