Kävimme viime viikonloppuna äitiä muokkaamassa. Matka meni hyvin ja lemmikit käyttäytyivät junassa hienosti. Koska olimme ainoat matkustajat suljetussa matkustajavaunussa (käytävällä menivät ihmiset ovi, mutta lemmikkialue oli lasilla ja ovilla eristetty käytävästä), päästin tytöt vapaiksi. Vimma halusi olla sylissä, sillä junan hytinä ja tytinä ja melu olivat pikkukoiralle alussa melkoinen jännitys. Rommi sen sijaan hyppi innoissaan tuolilta toiselle ja roikkui yhdessä vaiheessa hyvin lyhyen hetken verhoissa. Matka oli Rommille vasta kolmas ja neljäs junamatka, mutta tyttö käyttäytyi kuin kokenut junailija.

Otin pari kuvaa paluumatkalla. Jännittävän viikonlopun jälkeen pikkuisia nukutti.

Äidin luona oli touhua ja tohinaa ja edes-taas ramppaavia ihmisiä, sillä mamma on vasta muuttanut isompaan kämppään. Välillä Rommikin pääsi parvekkeelle, mutta silloin se vältteli parvekkeen lumista aluetta ja käveli vain seinän vieressä (tyttöä tarkkailtiin koko ajan). 

Vimma ihastui matkalaukkuuni ja omaksui sen uudeksi pedikseen viikonlopuna. Sen päälle oli hyvä mennä päiväunille.

Äidin peililiukuovet aktivoivat Vimmaa leikkimään ja etsimään kuvassa näkyvää outoa kaveria. Kovasti koira murisi ja juoksi peilien taakse, mutta kaveria ei löytynyt.

Ouluun paluun jälkeen Vimma on ollut taas hyvin riehakas. Eilenkin Rommi menetti pariin otteeseen kasan karvoja, kun tempperamenttinen natiainen tarrasi turkkiin kiinni.