Aamut alkavat tavalliseen tapaan eli kiskon vaatteet päälle ja vauhdilla otan Vimman kainaloon ennen kuin neidin rakko räjähtää. Poikaystävältä on tullut palautetta siitä, että tämän jälkeen Rommilla on tapana naukua ikäväänsä "Minä olen täällä yksin ja olen ollut yön yksin ja tämä on AIVAN KAMALAA". Jos asia nätisti ilmaistaan. Rommilla on kantava ääni.

Tänä aamuna sen sijaan laitoin Vimman hihnaan. Kiskoin Rommille valjaat niskaan ja otin purren kainaloon. Viivyin ulkona tovin ja laitoin aamiaisen. Tuntia myöhemmin PY tulee tyytyväisyyttä puhkuen luo ja sanoo "lähditkö sinä tänä aamuna Rommin kanssa puoleksi tunniksi linja-autoasemalle?" johon minä vastasin kielteisesti. "Ai, no joka tapauksessa aamu oli taivaallisen rauhallinen".