Heräsin sunnuntaina aamulla 4:10. Vimma oli ihmeissään, että miten nyt mamma jo nyt heräsi. Nopeasti kimpsut ja kampsut kasaan, koira kainaloon ja pihalle odottamaan Saria. Minähän olin pakannut matkaan mukaan silmäsuojuksen, jotta saisin rauhassa nukkua autossa. Mitä vielä, etupenkkiläisenä jouduin seuraneidin tehtävään ja takapenkillä oleva Ansku sai käyttää silmäsuojusta. Matka meni hyvin ja navigaattori ohjasi meidät melkein oikeaan paikkaan. Viime metreillä otimme sen poissa käytöstä, sillä Ansku tiesi paremman reitin hallille.

Jyväskylässä oli penturyhmässä yhteensä kolme pentua, mikä oli hämmästyttävän pieni määrä. Sunnuntaina Vimma oli paras narttupentu ja rotunsa paras pentu. Typykkä miellytti tuomari Lotta Bergströmin silmää.

"Feminin 7 månader åldern tik, tilltalande huvud uttryckt, tillräckliga vinklar, för åldern väl uttväcklad bröstkorg, ngt fallande kors, vackert päls färg, rör sig väl, utmärkt temperament."

Jostain kumman syystä Lotta vaihtoi arvostelukielen englanniksi isompien koirien osalta. Meidän arvostelu oli ruotsiksi, mutta hyvinhän siitä saa selvää. Loppusaldo sunnuntaina oli Vimmalla kaksi ruusuketta (kunniapalkinto ja ROP-pentu) ja yksi pokaali. Ruusukkeet menivät ruttuun laukussa joten joku päivä pitää vielä silittää ne kuntoon ja kiillottaa pyttyä; mahtaa näet kulua aika tovi, ennen kuin pimu saa seuraavat palkinnot, joten nykyisiä pitää vaalia huolella. Seuraava Vimman näyttely on epätoivoisen täynnä koiria, erikoisnäyttelyyn on ilmoittautunut likemmäs kaksi ja puoli sataa Cavalieria, joten pentujakin lienee siellä mukava joukkio.



Kehuin Vimmaa eilen poikaystävälle "she is our beauty queen, she is sooooo pretty."   Vastaus oli "Nah, she's no beauty queen, she is just our Vimma".