Koitinpahan opettaa Vimmaa namikupille. Tarkoitus oli siis saada Vimmalle opetettua käsky "Eteen!!". Laitoin muoviastian kannen päälle palan lihapullaa, koiran hihnaan ja kiskoin pennun muutaman askeleen päähän kupista. Vimma siis näki, missä lihapullan palanen on ja asian olisi pitänyt olla neidin tuoreessa muistissa. Kun päästin Vimman vapaaksi, neiti alkoi nuuskuttelemaan aivan kuin olisi etsinyt lihapullan paloja lattialta. Olen käyttänyt lihapullaa "Etsi nami"-leikkiin, joten Vimma oletti, että tässä nyt etsitään useampaa namia kämpästä eikä tässä mitään hoppua ole. Vauhtia ei koira-neidon liikkeissä ollut laisinkaan ja pieni siilikin olisi voinut ohittaa pentukoirani.

Seuraavana päivänä harjoittelin taas "Eteen!"-harjoitusta. Laitoin namikuppiin nakin palan. Vimma lähtee kovalla kyydillä ja menee nyt huomattavasti vauhdikkaammin (vaikken voi vieläkään väittää sen olevan kuin rasvattu salama). Pari kertaa menee ihan mukavasti, mutta sen jälkeen typykkä tekee stopin vähän ennen namikippoa. Muovikansi liikkuu, minkä tähden se on Vimman mielestä hyvin epäilyttävää. Hyvin Epäilyttävää Kippoa ei voi lähestyä nopeasti ja Vimma maata pitkin koivet venyen lähestyy nakinpalaa, eikä uskalla ottaa sitä ennen kuin Hyvin Hartaan Pohdinnan jälkeen.

Viime aikoina Vimma on huomannut monia kummallisia asioita. Pihalla on kellarikerroksen pienestä ikkunasta heijastunut toinen cavalier, mille pitää murista. Joskus kotona lehtitaso on syönyt omituisia sanomalehtiä, minkä takia asiasta on pitänyt nostaa metakka ja haukkua. Liekö murrosiän oireita vai onko koirani muuten vain outo?