Matkalla Pelloon ajoin elämäni ensimmäistä pitkää (> 30 km) matkaa eli välin Oulu-Kemi. Ajosää oli liukas, mut pysyttiin tiellä kissojen kannustavien huuteluiden säestämänä. Takapenkillä kuulosti välillä siltä kuin misua nyt rääkättäsiin, mut no worries, Frederikiä kuunnellessa matka sujui kuin vettä vaan. Syntymäpäivänikin oli alkanut Fredin "oon kolmekymppistä" -kuuntelemalla.

Perillä meitä odotti kuusen koristelu:

Lahjojen avaus oli hauskaa puuhaa. Etenkin kisut osasivat ottaa ilon irti laatikoista. Tässä menee Tofu laatikkoon.

Ja Rommi on lähdössä laatikosta pois:

Tänään on ollut vilpoisa päivä. Tarkoitus oli käydä metsässä lenkkeilemässä, mutta sen sijaan olemme viettäneet aktiivisesti päivää sohvan pohjalla. Ulkona on -26 astetta ja kaikenlaiset ulokkeet kuten nenä, korvat, jalat, kädet ja muut kallisarvoiset asiat jäätyisivät ihan varmasti.

Ja välillä joulufiilistelykuvia muistakin kuin vain eläimistä. Äiti ja Sari siivoavat keittiötä.

Kanervia.

Marjapuska.

Rommi lepotauolla. Rommin tehtävänä on ollut koirien tarkkailu. Se on aina seuraillut kaikkialle, ja jos koirat ovat halunneet leikkiä kovaäänisesti, on ollut pakko ottaa Rommi syliin. Se on aikamoinen koirien leikkipoliisi. Meno ei saa yltyä liian rajuksi!

Tofu on kasvanut oikein paljon ja siitä on kehittynyt aivan valtavan hurmaava neiti. Kaikki haluavat Tofun itselleen, koska Tofun olemus ja käytös on jotain aivan sanoinkuvaamattoman hehkeää. Tofu on niin luottavainen ja itsevarma.

 Ja tässä näkyy Tofun kauniit siniset silmät:

 Ja tyttöjen kokoero, keskenkasvuinenhan Tofu on. Ja Sarin mielestä Rommin pää on kehittynyt viime aikoina, joten aika hitaasti ragdoll näyttää kasvavan.

 Ja loput karvakuonot. Hyvin olemme viihtyneet äidin lihapatojen äärellä, etenkin vohveleita syöden :).

Pienet jäljestäjät odottavat omia vuorojaan :)

Onni oli aivan hillitön jäljen jälkeen. Peräkontista kuului Onnin innostuneita kiljahduksia, kun haimme muita koiria jäljestämään. Onni olisi halunnut tehdä selkeästi pidemmän jäljen. Onni ei ollut ainoa, joka piti ääntä. Ukkoskuuro pyöri ympärillä, mutta onneksi se osunut kohdalle.

Onni nauttii "kaadosta". Verisen pesusienen lisäksi kaatopaikalle oli pirskoteltu reippaasti verta ja lisäksi siellä oli suupalaksi ihrapaloja.

Vimma jäljesti hyvin ja pidempikin rata olisi neidille kelvannut. Tänään korkattiin tämän kesän ensimmäinen jälki. Aika hyvin koiralle, sillä minä en ole heittänyt tälle kesää talviturkkia. Teen vissiin asiat aika jälkijunassa.

Ja näin sitä mennään!

"Kaatoa" haistellaan ja nuollaan. Ihrapaloja Vimpula piti suussa mutta ei yllättäin osannut syödä niitä :)

Helmi ei ole aiemmin ikinä jäljestänyt, joten sille tehtiin vähän lyhyempi jälki. Mikä oli virhe, sillä Helmi oli kuin vanha tekijä, se näet ampaisi suoraan jäljelle ja eteni vauhdikkaasti kaadolle. Jäljen lopussa Helmi nautti verestä kuin kunnon vampyyrineito.

Jei! Hyvää!

Tosca tuumaili hetken, ennen kuin aloitti seuraamaan jälkeä. Tämän jälkeen Toscakin todisti, että on ihan aito koira, jolla on erinomainen hajuaisti! Se ei myöskään ole aiemmin jäljestänyt, mutta viipotti sellaista vauhtia eteenpäin, että tämä taitaa olla neidille ihan ominta aluetta! Tosca saa varmasti seuraavalla kerralla reippaasti pidemmän jäljen.

Tosca päätti vaihtaa missikisat metsäilyyn :)

Tofu kukkapussissa. Paperipussit ja muovipussit ovat Tofusta viehättäviä. Tämän takia kotona pitääkin aina kääriä muovipussit pikku paketteihin, niin ei kisu eksy pussiin.

 Ja kuva Tofun kainiista kasvoista.

Ai niin, yhtenä iltana satuimme näkemään siilin. Se kyllä nopeasti pörhelsi piiloon.

Sunnuntaina vietimme äipän synttäreitä Shellin takapihalla - joimme kahvia ja söimme hillakakkua. Sitä ennen Sari pyöräytti Vimmaa näyttelykehässä ja tuloksena oli mukavasti nuorten luokan ERI 2.

"Good developed, in good condition, good pigment, nice head, enough strong body, good moving"

Paluumatkalla otimme edustuskuvia meren rannalla:

Ja Vimman nassu:

Varasin Akuuttiin ajan ja sainkin sen puoli kahden kieppeille. Tulin iltapäivällä kotiin kymmentä minuuttia ennen varattua aikaa ja yllättäin silmä olikin palautunut itsestään normaaliksi. Mutta koska aikaa ei enää voinut perua, menimme eläinlääkäriin ja hyödynsin sen ottamalla samalla virallisen sydänkuuntelun (tulos: normaali). Saimme samalla eläinlääkäriltä varmuuden vuoksi antibioottikuuria varten reseptin, jonka voimme käyttää, jos joskus viikonloppuna tai iltana tapahtuu vastaavaa. Vilkkuluomen pullahdus ei estä sunnuntain näyttelyä.

Seuraavaksi ote Terry Pratchettin kirjasta "Pojat urhokkaat", joka kuvaa hyvin yhtä tapahtumaa eläinlääkäriaseman odotushuoneessa:

Jälleen kerran häneen teki synkänpuoleisella tavalla vaikutuksen se tapa, jolla Rust hoiti ongelman. Hän hoiti sen teeskentelemällä, ettei sitä ollut olemassakaan.

Eläinlääkärissä näin, kun yhden pariskunnan iso, musta pystykorvainen uros merkkasi seinänvierustaa ja lattian rajalla olevia myyntiartikkeleita. Odotin vuoroani ja sanoin miehelle:

"Hei mies, sun koira merkkaa."

** pieni hetki **

"Hei punatakkinen mies, sun koira merkkaa."

** pieni hetki **

"Hei punatakkinen mies, sun koira merkkasi!"

** pieni hetki ja mies kävelee pois **

Kävelen naisen luo, joka oli maksanut kai kyseisen koiran eläinlääkärinmaksun ja sanon:

"Hei nainen, sinun koira merkkasi tuohon oven viereen."

Nainen kävelee pois.

Eilen maanantaina Vimma ensimmäisen kerran meni estesarjan siten, että esteissä oli kunnon imu. Olin hyvin ylpeä koirastani, joka osasi ihan itte :).

Myöskin tässä välissä on Helmi ja Lida olleet välillä hoidossa. Koirilla meni kissojen kanssa ihan hyvin, vaikka välillä jouduin tarkkailemaan Rommin touhuja. Rommi näet haluaisi hiukan kouluttaa vieraita koiria. Tofu sen sijaan on hyvin rento ja suvaitsevainen.

Tai oikeastaan Tofu on aika riiviö, aina kiusaamassa mammaa tai muuten vain hassutuksia touhuamassa.

Lauantaina oli aivan ihanan lämmin päivä. Lemmikit nauttivat ajasta ulkona ja sisälläkin ne tykkäsivät lämmöstä:

Leppeän auringonpaisteen alla oli rentoa köllötellä.

Koko poppoo oli kasaantunut matolle aamuauringosta nauttimaan. Kerrankin karvaiset ystävämme olivat rauhallisesti yhdessä kasassa:

Kuvassa on erityisen hienoa se, että Vimma poseeraa ilman hihnaa - ei hassumpi saavutus, kun nuorempana Vimma pisti pose-tilanteissa lahjakkaasti hanttiin.

Kauneuskäsittelyyn kuului myös Vimman punkkaritukan siistiminen. Jo pentuna Vimma kasvatti sellasen takatukan, että kaula melkein katosi näkyvistä. Ja pentuajan jälkeen päälaen karvojen kasvutus on jatkunut.

Ja palkintona hienoista poseerauksista teimme välillä muutaman hyppyharjoituksen:

Ja hienona leidinä pidetään huolta ulkoisesta olemuksesta :).

Siskoseni piipahti juuri luonani, ja ihmetteli, että nukkuuko Tofu aina, että onpa siinä laiska kissa. Tofulla on tapana spurttailla ja leikkiä joitain kertoja päivässä (aamulla, päivällä, iltapäivällä ja illalla), ja siinä välissä otetaan rennosti ja nukutaan.

Kirjoitin juuri Tofun pelastamisessa auttaneelle eläinlääkärille kiitoskirjeen. Olen ollut hiukan laiska, mutta kun minulla on ollut niin kiireinen elämä ja seliseli :). Oikeasti, tekemistä on riittänyt ja villakoirat pyörivät nurkissa.